ruusut ja risut

Moikka taas!

Nyt on aika palailla blogin ääreen, kun on hetki vierähtänyt muutosta ja monenlaisia tunteita, sekä ajatuksia on käyty läpi. Ensinnäkin muutto sujuin hyvin ja saatiin nopeasti tavarat oikeille paikoilleen ja arki lähtikin heti käyntiin. Aloitin työt uudessa paikassa heti seuraavana aamuna muuton jälkeen ja kaikki oli täysin uutta ja erilaista. Olihan siinä nuori tyttö melko hämillään. Muutto täysin vieraaseen kaupunkiin ja yrittäjänä aloittaminen jännitti, sekä stressasi minua todella paljon etukäteen ja siinä on edelleen jonkin verran sulateltavaa. Hymyä on näihin päiviin mahtunut paljon, mutta kyyneleiltäkään ei täysin ole vältytty.
Ihanat uudet työkaverit suhtautuivat minuun lämpimästi ja tunsin oloni tervetulleeksi heti alusta lähtien. Kotona kaikki on ihan hyvin. Uudet asiat ja toisen ihmisen arkiset käytänteet ovat olleet osaksi hyvinkin haastavia ymmärtää. Se nyt kai kuuluu asiaan. Vaikeinta täällä on se, että oma tukiverkkoni jäi toiselle paikkakunnalle, mutta toisella meistä sellainen on jo osaksi syntynyt muutamassa kuukaudessa täällä ollessaan. Tämä on johtanut siihen, että toistemme ymmärtäminen on ollut silloin tällöin haaste. Sitä, kuinka rankkaa ja energiaa vaativaa kuluneet viikot ovat minulle olleet on haastava selittää muille. Jokainen meistä kun reagoi eri tavoin uusiin tilanteisiin ja haasteisiin. Toisinaan koen itseni yksinäiseksi. Jopa yksinäisemmäksi, kun yksin asuessani. Se on ollut hämmentää huomata, kuinka toinen ihminen voi olla paikalla, mutta toisaalta ei ollenkaan läsnä. Toisinaan kuitenkin kaipaan omaa rauhaa ja omia tapoja toimia, mutta toisinaan taas liikaakin  läheisyyttä. Ystäviä ja perheenjäseniä ikävöin paljon, koska täällä minulla ei ole ketään, kenelle voin vain soittaa ja mennä käymään.
Paljon tekemistä, tunteiden vuoristorataa ja stressiä on siis tähän alkuun mahtunut. Muutaman kerran on täytynyt pysähtyä ja hengähtää miettimään myös omaa jaksamistani. Olen nyt jo kiireisen arjen keskellä kasvanut paljon ihmisenä ja oppinut itsestäni uusia asioita. Olen myös alkanut nähdä tulevaisuuteni ja unelmani paljon selkeämmin. Ymmärrän mitä haluan ja mitä en halua elämältäni. Uudet kuviot ovat herättäneet miettimään kaikkea taas aivan uudesta näkökulmasta. Saa nähdä minne tää elämä vielä kuljettaa.
Muistakaa tekin hengittää syvään ja antaa aikaa myös itsellenne, sekä omille ajatuksillenne kiireen keskellä. Palaillaan jälleen!

-Annisofia

http://yourideainc.com/wp-content/uploads/2016/11/deepbreathslove.jpg

Mitä on mun elämä ja mun unelmat nyt?

Heippa ihanat!
 Tästä onkin jo tovi vierähtänyt, kun olen teille kirjoitellut. Nyt on kuitenkin aika taas alkaa jakaa teille mun arkea ja kaikkea sitä mitä mun ajatusmaailmaan mahtuu.
Tässä blogissa aion käsitellä elämää, arkea, unelmia, rohkeutta, kauneutta, sekä kaikkea muuta mitä elämä haluaa mun milloinkin jakavan teidän kanssanne.
Sen suuremmin en nyt itseäni vielä esittele, koska tulette tutustumaan muhun näiden postausten myötä ajallaan.

Mennään sitten tän päivän aiheeseen, josta koko tän blogin uudelleen aloittamisen idea syntyi. Mulla on paljon ajatuksia ja unelmia. Mä en pelkää lähteä mun unelmia kohti, enkä myöskään enää pelkää epäonnistua niiden suhteen. Elämä on muokannut mulle kuvan siitä, kuinka tärkeää on toisinaan pysähtyä miettimään kaiken kiireen keskellä sitä, kuka minä olen ja mitä just minä haluan elämältäni.

Mä olen viime kuukausien aikana uskaltanut kohdata mun pelkoja ja jahdata mun unelmia. Ilman epäonnistumisia en minäkään niistä ole selvinnyt, mutta näiden kaikkien kokemusten kautta mä olen löytänyt uskalluksen mennä ja tehdä just niin, kun musta tuntuu oikeelta. Musiikki on ollut mulle aina suurin unelma elämässä ja mä oon sen parissa jo kokeillutkin vaikka mitä. Ennen kaikki musiikkiin liittyvät takaiskut johtivat suureen pettymykseen ja joskus luovuttamiseenkin, mutta nykyään mä koen sen kaiken vaan hyvänä kokemuksena kohti mun unelmia. Mä menen ja teen musiikkia, koska mä rakastan sitä. Mä laulan, vaikka muut sanoisivat mitä. Se ei ole sun unelma, se ei ole minkään kilpailun tuomarin unelma. Se on mun unelma, joten vaan mä voin etsiä ne polut ja kulkea sitä kohti. Tehkää tekin niin!

Nyt joku varmaan ajattelee, että oonko mä saavuttanut tällä mun elämää syleilevällä ajatusmaailmallani mitään. No mä kerron teille, kyllä olen! Pienessä hetkessä kaksi mun unelmaa kävivätkin todeksi, kun mä uskalsin kuunnella kerrankin minua itseäni. Perustin toiminimen ja aloitan uudessa työpaikassa, sekä minulle vieraassa kaupungissa sopimusyrittäjänä parturi-kampaajan työt.
Tähän liittyykin se toinen unelma. Niin romanttiselta, kun tämä nyt kuulostaakin, niin mä olen viimeinkin onnellinen. Ei ole mitään parempaa, kun tavata ihminen, jonka kautta voi vain olla täysin oma itsensä pelkäämättä mitään. Ihminen, joka nostaa sinusta parhaat puolet esiin ja saa sinut hymyilemään, vaikka ei olisi mitään aihetta siihen. Kun näinkin ihana asia osuu kohdalle, niin pitäkää nyt hyvät ihmiset siitä kiinni, älkääkä vaivatko päätänne liikaa muiden mielipiteillä.  Mulla oli täällä Lahdessa työpaikka ja asunto hyvällä sijainnilla, sekä ystäviä mun ympärillä. Kuitenkin musta tuntui, että tää ei ole se miten asioiden kuuluu olla. Koin, että osa minusta on väärässä paikassa ja asiaan oli saatava muutos. Monien pitkien mietintähetkien kautta mä päätin uskaltaa.  Monet pitävät minua edelleen ihan hulluna, mutta tärkeintä on kai se, että mä itse koen tehneeni hyvän ratkaisun. Tehkää niin, kun teistä tuntuu hyvältä, eläkää, rakastakaa, olkaa rohkeita! Siitä tässä elämässä on oikeasti kyse, unelmien todeksi tekemisestä. Oli ne sitten suuria tai pieniä, mahdottomalta kuulostavia, tai aivan tavallisia. Uskokaa itseenne, se tekee jokaiselle meistä vain hyvää!

Seuraavassa postauksessa puhutaan vielä enemmän muutosta ja kaikesta mitä se toi tullessaan.
Siihen asti moimoi!

-Annisofia

https://i.pinimg.com/736x/90/ca/d4/90cad4a6bbf3ebcb3eb3d345dafda304.jpg