Tästä onkin jo tovi vierähtänyt, kun olen teille kirjoitellut. Nyt on kuitenkin aika taas alkaa jakaa teille mun arkea ja kaikkea sitä mitä mun ajatusmaailmaan mahtuu.
Tässä blogissa aion käsitellä elämää, arkea, unelmia, rohkeutta, kauneutta, sekä kaikkea muuta mitä elämä haluaa mun milloinkin jakavan teidän kanssanne.
Sen suuremmin en nyt itseäni vielä esittele, koska tulette tutustumaan muhun näiden postausten myötä ajallaan.
Mennään sitten tän päivän aiheeseen, josta koko tän blogin uudelleen aloittamisen idea syntyi. Mulla on paljon ajatuksia ja unelmia. Mä en pelkää lähteä mun unelmia kohti, enkä myöskään enää pelkää epäonnistua niiden suhteen. Elämä on muokannut mulle kuvan siitä, kuinka tärkeää on toisinaan pysähtyä miettimään kaiken kiireen keskellä sitä, kuka minä olen ja mitä just minä haluan elämältäni.
Mä olen viime kuukausien aikana uskaltanut kohdata mun pelkoja ja jahdata mun unelmia. Ilman epäonnistumisia en minäkään niistä ole selvinnyt, mutta näiden kaikkien kokemusten kautta mä olen löytänyt uskalluksen mennä ja tehdä just niin, kun musta tuntuu oikeelta. Musiikki on ollut mulle aina suurin unelma elämässä ja mä oon sen parissa jo kokeillutkin vaikka mitä. Ennen kaikki musiikkiin liittyvät takaiskut johtivat suureen pettymykseen ja joskus luovuttamiseenkin, mutta nykyään mä koen sen kaiken vaan hyvänä kokemuksena kohti mun unelmia. Mä menen ja teen musiikkia, koska mä rakastan sitä. Mä laulan, vaikka muut sanoisivat mitä. Se ei ole sun unelma, se ei ole minkään kilpailun tuomarin unelma. Se on mun unelma, joten vaan mä voin etsiä ne polut ja kulkea sitä kohti. Tehkää tekin niin!
Nyt joku varmaan ajattelee, että oonko mä saavuttanut tällä mun elämää syleilevällä ajatusmaailmallani mitään. No mä kerron teille, kyllä olen! Pienessä hetkessä kaksi mun unelmaa kävivätkin todeksi, kun mä uskalsin kuunnella kerrankin minua itseäni. Perustin toiminimen ja aloitan uudessa työpaikassa, sekä minulle vieraassa kaupungissa sopimusyrittäjänä parturi-kampaajan työt.
Tähän liittyykin se toinen unelma. Niin romanttiselta, kun tämä nyt kuulostaakin, niin mä olen viimeinkin onnellinen. Ei ole mitään parempaa, kun tavata ihminen, jonka kautta voi vain olla täysin oma itsensä pelkäämättä mitään. Ihminen, joka nostaa sinusta parhaat puolet esiin ja saa sinut hymyilemään, vaikka ei olisi mitään aihetta siihen. Kun näinkin ihana asia osuu kohdalle, niin pitäkää nyt hyvät ihmiset siitä kiinni, älkääkä vaivatko päätänne liikaa muiden mielipiteillä. Mulla oli täällä Lahdessa työpaikka ja asunto hyvällä sijainnilla, sekä ystäviä mun ympärillä. Kuitenkin musta tuntui, että tää ei ole se miten asioiden kuuluu olla. Koin, että osa minusta on väärässä paikassa ja asiaan oli saatava muutos. Monien pitkien mietintähetkien kautta mä päätin uskaltaa. Monet pitävät minua edelleen ihan hulluna, mutta tärkeintä on kai se, että mä itse koen tehneeni hyvän ratkaisun. Tehkää niin, kun teistä tuntuu hyvältä, eläkää, rakastakaa, olkaa rohkeita! Siitä tässä elämässä on oikeasti kyse, unelmien todeksi tekemisestä. Oli ne sitten suuria tai pieniä, mahdottomalta kuulostavia, tai aivan tavallisia. Uskokaa itseenne, se tekee jokaiselle meistä vain hyvää!
Seuraavassa postauksessa puhutaan vielä enemmän muutosta ja kaikesta mitä se toi tullessaan.
Siihen asti moimoi!
-Annisofia
https://i.pinimg.com/736x/90/ca/d4/90cad4a6bbf3ebcb3eb3d345dafda304.jpg
